Kiitollinen Elämästäni

By | May 31, 2017

iloinen

Yhtenä päivänä kun kävelin ponnari heiluen Fressin käytävillä, aloin naureskella itsekseni. Tuli vain hetkiseksi siinä kiireen keskellä mieleen et mitä hitsiä mä nyt teen. Mitä saan tehdä juuri nyt, eihän tämä edes tunnu työltä kun tää on niin hauskaa. En ole osannut kuvitellakaan että työ voisi olla jotain niin mielekästä mitä mulla tällä hetkellä on.

Tapaan ihmisiä joilla on joki tavoite ja johon he haluavat päästä. Tämä tavoite on jotain joka edistää terveyttä, mahdollisesti liittyy kehon ulkoisen muodon muokkaamiseen. Saan kokea näiden asiakkaiden kanssa ihan upeita hetkiä ja pääsen hyvin lähelle henkilöä. En ole pelkästään piiskaaja vaan olen myös tuki ja henkilö joka oikeasti voi olla tämän asiakkaan elämässä merkityksellinen. Olen, ja saan olla ylpeä saavutuksista joita olen asiakkaideni kanssa kokenut. Olen myös aina iloinen kun asiakas kokee ahaa -elämyksiä treeneissä tai ruokavalioon liittyen. Mun työ on yksi todella tärkeä asia elämässäni ja olen todella kiitollinen tästä mahdollisuudesta joka mulle on annettu. Pääsen näyttämään taitoni Personal Trainerina ja olen päättänyt että vahvistun matkalla ja opin virheistä ja nautin onnistumisista.

Tyttö lukiossa olisi varmaan sanonut että Nyt minä romahan kun olisi kuullut missä tuleekaan olemaan silloin kun ikää on lasissa lähelle 25. Tässä mä nyt olen, ja mä vaan voin hihkua innosta.
Vasemmassa sormessa kimaltelee sormus, jota aina silloin tällöin ihastelen. Siinä se on merkkinä lupauksesta jonka olen mennyt Mikolle lupaamaan. Häihin ei ole enää pitkä aika ja pitäisi laittaa töpinäksi. On niin kaikkea elämässä että menee pää pyörälle. Olen niin kiitollinen Mikosta jonka olen saanut elämääni. Myös meidän arvot on niin lähellä toisiaan. Me taidetaan aikalailla elää ja hengittää tätä juttua: terveitä elämäntapoja. Silti emme ole liian totaaleja vaan osaamme joskus relata.
Olen huomannut että elän jo niin (myös kotona vapaa-ajalla) mun työjuttuja etten vain osaa rauhoittaa niitä. Myöskin tämä blogi on aika isona asiana elämässä. Postaustahti on kiireen vuoksi hidastunut, mikä toki harmittaa, mutta toivon että silti pysyn teidän lukijoiden suosiossa postaustahdin hidastumisesta huolimatta.:) No kaikesta tästä pääsen onneksi pikku tauolle keväämmällä kun lähdetään viiko relax-treeni -lomalle.
Olen joskus paljonkin pohtinut sitä miten kiitollinen saan olla siitä että saan liikkua ja elää tällaista elämää kuin nyt. Saan olla terve ja saan elää. En tiedä miten osaisin suhtautua esimerkiksi kehon vammautumiseen niin etten voisi enää liikkua. Asia on mulle niin merkityksellinen koska teen tätä työkseni ja se on niin iso osa myös vapaa-aikaa.

Mitä mä tekisin jos en saisikaan enää stepata, en saisi enää kokeilla ennäreitä jalkaprässissä? Jos en saisikaan enää vetää leukoja työhuoneen ovessa olevassa tangossa?

Se ei ole itsestäänselvyys. Haluan osata olla kiitollinen siitä mitä minulla nyt on. Haluan nauttia tästä kaikin siemauksin. Yleensäkin elämästä. Elämä on aika huikea seikkailu eikä ikinä voi tietää mihin päätyy. Itse uskon lujaa kohtaloon joka vie. Ja uskon myös lujaan tahtoon ja sitkeyteen joka vie kohti tavoitetta. Elämä on täynnä valintoja jotka vie sut uusille poluille. Tärkeintä on elää elämä jota haluaa elää.

Tervetuloa blogiini!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *